Kertomus kotirintamalta

Ja sitten alkoi tulla komennuksia puolustuslaitokselta. Lotat saivat määräyksensä Keskus- ja Piirijohtokunnan kautta. Leivän leipominen armeijalle alkoi jo ennen joulua 1939. Se oli kova urakka pienille paikallisosastoille. Aluksi leivottava valtion toimittama jauhomäärä yksin Paneliassa oli 2500 kiloa viikossa, mutta se nousi vähitellen ja se oli korkeimmillaan 4900 kiloa. Talojen leivinuunit joutuivat erittäin kovalle rasitukselle. Esimerkiksi Harolan Pertun pikkutuvan yli 30 leivän uunia lämmitettiin joka toinen päivä yli kahden vuoden ajan.
 
Niinpä monen talon leivinuuni hajosi tai ainakin huonontui, ja johtokuntien oli anottava jauhomäärän vähentämistä. Lopulta viikoittainen leivottava jauhomäärä Paneliassa oli noin 3000 kiloa. Leipää leivottiin Panelian puolella yhdeksässä, myöhemmin uunien huononnuttua 14 talossa. Lotat leipoivat ja pakkasivat leipiä nurkumatta aamuvarhaisesta iltamyöhään. Apuna heillä oli palkattuja leipojia. Jokaisessa leipomispaikassa oli vastuunalainen hoitaja, joka vastasi leipien säännöllisestä valmistamisesta, pakkaamisesta ja kuljetuksesta rautatieasemille. Eräs heistä oli mainitun Pertun pääleipuri Lyydia Juhola, joka menetti jatkosodassa rintamalla kaksi poikaansa. Hän jaksoi omien kotitöittensä lisäksi tulla joka toinen päivä hoitamaan leipurin tehtäväänsä Pertun kuumaan pakariin. Pikkulotillakin oli leivän pakkausvuoro joka kahdeksas päivä. Sotilaspojat taas olivat usein hevosmiehinä, kun leipälaatikoita kuljetettiin asemille. Kiitoksen ansaitsevat myös jo edesmenneet talojen emännät, jotka huolehtivat leipojien ruokkimisesta ja kahvituksesta.

Teoksesta: Kiukaisten sankarivainajat 1939-1945