Lottana jatkosodassa

Rintamalottana talvisodan alusta lähtien ollut, 1917 syntynyt Saima Aaltoranta kertoo palveluksestaan jatkosodassa:

Jatkosodassa meitä lottia vietiin junalla Hyrynsalmelle, josta jatkettiin kuorma-autolla Kuusamoon, Kiimasvaaraan, Kokkosalmelle, Suvantoon ja Kananaiseen. Sohjanaa ei vielä silloin ollut vallattu. Koko jatkosodan ajan olin laittamassa ruokaa ja kanttiinia pitämässä eri paikoissa. Etenimme aina sitä mukaa, miten rintama eteni edellämme. Kiimasvaarassa ei ollut muita kuin naisia ja lapsia sekä muutama vanha mies. Tältä alueelta ainakin osa venäläisestä siviiliväestöstä oli jäänyt evakuoimatta.

Kävimme eräässä talossa, jossa oli maalattia ja luonnonkivistä tehty uuni. Naiset olivat töissä tietyömaalla saaden siitä leivän palkakseen. Yhdessä paikassa tietyömaalla oli ollut niin iso kivi, ettei nainen ollut jaksanut sitä siirtää. Siksi hän ei saanut sen päivän leipäannostaan. Naiset kyselivät meiltä, mitä naiset Suomessa tekevät. Kun kerroimme, he vastasivat, ettemme me suomalaiset olisi ruokaa tarvinneetkaan. Suomalaiset jakoivat kuitenkin näille venäläisillekin ruokaa.

Sohjamassa

Eräänä iltana kun olimme saaneet työmme tehtyä ja olimme menneet nukkumaan, alkoi kamala rytinä. Tykit jyskivät ja lentokoneet lensivät. Oli niin kova meteli, ettei puhetta kuullut. Maa heilui jalkojen alla. Sohjanaa vallattiin. Kun seuraavana päivänä veimme miehille ruokaa, paikalle oli tuotu kaatuneita. Niiden päälle oli tehty lehtikatos. Miehet käskivät mennä katsomaan, siellä oli kuulemma kaksi meidän pitäjän poikaa. Menin, ja siellä todellakin oli kaksi naapurin poikaa. Kyllä se tuntui kauhealta. En uskaltanut kirjoittaa kotiinkaan ennen kuin pappi oli käynyt ilmoittamassa omaisille.

Kun Sohjana oli vallattu, meidät lähetettiin taas Lindan kanssa etukäteen katsomaan seuraavaa paikkaa, mihin voisi majoittua. Sohjanassa kaikkialla oli talon raunioita, astioita ja kaikkea mandollista pommitusten jäljiltä. Kylä oli aivan autio ja tyhjä. Autojen piti pysähtyä puomien edessä ja paikalla oli sotapoliiseja. Kiestingin valtaus oli samaan aikaan meneillään ja Sohjanaan tuotiin paljon vainajia. Ruumisarkkuja oli paljon ja niissä kaikissa luki "Tuntematon". Siellä oli myös kamala haju. Siinä ennen kylää oli suo, johon oli haudattu hevosia ja ruumiita. Meitä rokotettiin siellä, ainakin viisi rokotetta annettiin ja ne piikit olivat paksuja kuin sukkapuikonpäät! Toiset pyörtyivät ja toisilla olkapäät turposivat.

Ruoka tuotiin Kuusamosta. Matka kesti useita tunteja, koska tie oli lähes olematonta. Puut oli vain kaadettu pois edestä. Monta tuntia kuumassa kuljetuksessa olleesta sianruhosta jouduimme rapsimaan matoja juuriharjalla ja pesemään sitä.

Keväällä ruoka muuttui. Teimme ruokaa jäätyneistä perunoista ja lantuista, joiden lisänä oli ruisjauhokastiketta. Joskus oli ruisjauhopuuroa. Kerran ennätimme käydä uimassa ja kerran venäläisessä saunassa, jossa oli maalattia ja ämpärillinen vettä. Yhdeksän kuukautta minäkin olin siellä ennen kuin ensimmäisen kerran pääsin kotiin ja sen yhden saunakerran jälkeen taas saunomaan. Runsaasti parveilevia hyttysiä vastaan voitelimme itseämme pikiöljyllä. Kasvomme olivat kuin parkitut.

Naurullekin joskus aihetta

Sellaistakin sattui, mille näin jälkeenpäin jo voi nauraakin. Kerran vihollisen lentokoneet tulivat ja meidän puoleltamme sotilaat alkoivat tietysti niitä ampua. Kaikki ryntäsivät sirpalesuojiin. Reinikaisen Sylvi jäi kuitenkin kassan viereen ja minä vellipataa hämmentämään. Kun rytinä oli ohi, kaikki palasivat takaisin. He olivat meille vihaisia, kun emme olleet tulleet suojaan. Minä sanoin, että velli olisi palanut pohjaan, jos olisin sen siihen jättänyt. "Ja joku olisi vienyt rahat" sanoi Sylvi. Aijai, kyllä muut olivat meille vihaisia, mutta kyllä he myös nauroivat meille.

Kaksi lottaa kaatui

Sohjanassa ja Kananaisissa kaatui molemmissa yksi lotta. Kananaisissa se tapahtui lentopommituksen yhteydessä. Kaksi lottaa oli nukkunut vieretysten. Toinen heistä oli jostain syystä halunnut kääntyäkin nukkumaan toiseen suuntaan. Kun pommitus alkoi, yksi sirpale tuli katosta läpi. Tämä lotta, joka oli kääntynyt, loukkaantui jalkoihin, toisin päin nukkumaan jäänyt kuoli.

Miehet hyväkäytöksisiä

Miehet käyttäytyivät aina todella hyvin. Koskaan ei ollut häiriötä meitä kohtaan. Ja esimerkiksi pommitusten yhteydessä he aina huolehtivat, että me olemme suojassa. Olimme Kajaanissa, kun rauha tuli. Kuuntelimme rauhanjulistusta radiosta ja eräs laulunopettaja soitti pianolla "Jäähyväiset isänmaalle". Olimme siinä hänen ympärillään ja itkimme.

Paluu tavalliseen arkeen oli aika vaikea. Kun kuulin lentokoneen jylinää, meni kylmä viima selkäpiissä. Olin arka kaikille koville äänille. Vähään aikaan en tahtonut tottua hiljaisuuteen. Siivosin raivokkaasti ja yritin muutoinkin koko ajan keksiä tekemistä, olin levoton.

Tilanteissa, joissa oli henki ollut kyseessä, ei kuitenkaan ollut osannut pelätä. Ei kerinnyt, toimi vain itsesuojeluvaiston varassa. Pelko tuli sitten jälkeenpäin.

Saima Aaltoranta